"Sote-syrjäytyminen on estettävä"

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista koskevassa keskustelussa nousee usein esiin huoli siitä, kuinka varsinkin terveyspalveluihin liittyvät peruspalvelut tulisi jatkossa valtakunnassa toteuttaa. Huolta kannetaan terveyskeskusten sijainnista, päivystyksen laajuuksista sekä erikoissairaanhoidon järjestämisen laajuudesta ja toteutusmuodosta. Nämä kaikki ovat toki tärkeitä asioita ja niiden järjestäminen tulee tarkoin miettiä ja toteutus hyvin järjestää.

Sote–keskusteluissa on kuitenkin valitettavan usein unohdettu se tosiasia, että henkilöt, jotka tarvitsevat paljon palveluita ovat määrältään pieni, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusnäkökulmasta kallis väestönosa. Tehdyissä selvityksissä on päädytty arvioon, että kymmenen prosenttia väestöstä kerryttää arvion mukaan 70 - 80 prosenttia yhteiskunnan maksamista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tähän kymmeneen prosenttiin kuuluvat mm. päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, monet vanhukset sekä lasten suojelun asiakkaat.

 

"Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivälle ihmiselle kuntoutumisen polku on

usein pitkä ja kivinen."

On luonnollista keskustella terveyspalveluihin liittyvistä toteutusmuodoista ja saavutettavista kustannushyödyistä. Onhan selvää, että esimerkiksi lonkkaleikkauksesta ihminen toipuu muutamassa kuukaudessa täyteen toimintakuntoon ja palaa takaisin veronmaksajaksi. Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivälle ihmiselle kuntoutumisen polku on usein pitkä ja kivinen. He tarvitsevat tuekseen monipuolisesti erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja ovat siksi nk. kalliita kansalaisia. Suuri vaara nykyisessä pirstaleissa palvelujärjestelmässä on siinä, että heistä tulee palvelupudokkaita – henkilöitä joiden palvelut eivät ole minkään tahon hallinnassa.

Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monesti alkaneet jo hyvin nuorella iällä ja pahentuneet matkan varrella. Kuntoutuminen tapahtuu pitkäjänteisesti ja pienin askelin. Kuntoutumista on haastavaa mitata ja taloudellisesti todentaa, koska asiat joissa edistymistä tapahtuu, ovat usein pieniä, mutta niiden merkitys voi olla suuri.

Suomalaisen Työn liitto teki viime vuonna tutkimuksen kuntapäättäjien keskuudessa siitä, minkälaisia kriteereitä tulisi julkisissa hankinnoissa tulevaisuudessa painottaa. Tutkimuksessa selvitettiin kuntien hankintastrategioita eli periaatteita joilla hankintoja tehdään ja arvioidaan. Päättäjien mielestä hintojen painoarvoa hankinnoissa pidettiin liian suurena. Painoarvoa haluttiin jatkossa suunnata enemmän tuotteiden ja palveluiden paikallisuuteen ja työllistäviin vaikutuksiin.

 

"Kuntoutumista on haastavaa mitata ja taloudellisesti todentaa, koska asiat joissa edistymistä tapahtuu, ovat usein pieniä, mutta niiden merkitys voi olla suuri."

 

Nämä ovat toki tärkeitä kriteereitä hankinnoissa. Toivoisi kuitenkin, että julkisissa hankinnoissa painoarvoa saisi jatkossa erityisesti vaikuttavuus ja hyöty näkökulma. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa suurimmat taloudelliset ja myös inhimilliset hyödyt aikaansaadaan palveluilla, joissa lähtökohtana on asiakkaiden tarpeista lähtevä palvelu. Tämä onnistuu kun asiakas on keskiössä ja hän saa juuri sitä apua ja tukea mitä tarvitsee.

Erityisesti edellä mainitsemilleni erityisryhmille on tärkeää, että palvelutarve arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja uskalletaan odottaa tuloksia pitkäjänteisesti. Pitkäjänteisellä ja vaikuttavuutta korostavalla toiminnalla varmistetaan, että tulevassa palvelujärjestelmäuudistuksessa ei synnyt sote -syrjäytyneitä vaan todellisia voittajia. Heihin kokonaisvaltaisesti satsaamalla sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tuottaa parhaan hyödyn niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Sote –keskuksia suunniteltaessa nämä erityisryhmät on otettava erityisen tarkasti huomioon.

 

Kimmo Karvonen,

KTM, eMBA

toimitusjohtaja Sininauha Oy