Oppisopimuksella ammattiin ja työhön - Katja Gothonin tähtäimessä on työ päihde- ja mielenterveysalalla

Katja Gothoni on aloittanut lähihoitajan oppisopimusopinnot Sininauha Oy:n asumispalveluyksikössä, tähtäimessään vahva ammattitaito päihde- ja mielenterveystyöhön. Opintojen ohjaajana toimiva Minna Rouvinen on tuttu jo niiltä ajoilta, kun Katja oli itse Sininauhan asukas. Millainen on oppisopimusopiskelun taival opiskelijan ja ohjaajan näkökulmasta katsottuna?
JAA

Helsingin Vallilassa sijaitsevan tuetun asumisen yksikön Pessin sohvalla istuu nauravainen työpari. Minna Rouvinen, yksikön pitkäaikainen asumisohjaaja ja Katja Gothoni, oppisopimusopiskelija, muistelevat, milloin he tapasivat ensimmäisen kerran.

Katjan lähihoitajan tutkintoon tähtäävä oppisopimusopiskelu on kestänyt vasta muutaman viikon, mutta yhteistä historiaa parilla on pidemmältä ajalta.

”Tavattiin ensimmäistä kertaa varmaan silloin, kun asuin täällä Pessissä”, Katja muistelee.  ”Ja sinä teit täällä työkeikkaa.”

”Niitä aikoja se on ollut”, Minna muistelee. ”Ja myöhemmin, kun aloin työskennellä Ruusulankadun yksikössä ohjaajana, olit sinäkin muuttanut sinne”.

”Ja minä osasin varmaankin olla välillä aika haastava ohjattava”, Katja hymähtää hyväntuulisesti.

Katjan tie kohti opintoja ei ole ollut kaikkein helpoin. Välissä oli pitkät vuodet päihdemaailmassa – päihdemaailman syvimmässä päädyssä, kuten Katja itse asiaa kuvaa – ja askel askeleelta tapahtunut sinnikäs kuntoutuminen Sininauhan asumisyksiköiden ja Tervalammen kuntoutuskeskuksen kautta päihteettömään elämään ja itsenäiseen asumiseen.

”Ja siinä vaiheessa, kun olin saanut jätettyä huumeet ja aloin tehdä täällä Sininauhassa keikkaa siivoustyössä, tutustuimme uudestaan.”

”Oli hienoa nähdä, miten huikean matkan olit tehnyt”, Minna muistelee.

Uuden elämän rakentaminen vakaalle pohjalle on ollut matka, jonka onnistuminen on vaatinut Katjalla rutkasti sisäistä voimaa. Jo lapsuudessa alkaneen huumeiden täyttämän elämän taakse jättäminen on vaatinut uusien asioiden opettelua alusta asti.

”Piti miettiä, että miten normaalia elämää eletään ja millainen ylipäätään se normaali, ei päihdeongelmainen ihminen on.  Että siitä lähdettiin”, Katja kuvailee.

Katja Gothoni (vas.) on aloittanut lähihoitajan opinnot oppisopimuksella tänä syksynä. Opintojen ohjaajaksi osui Katjalle vanhastaan tuttu Minna Rouvinen. “Olin salaa toivonutkin, että ohjaajajksi tulisi juuri Minna”, Katja hymyilee.

Käytäntö ja teoria rinta rinnan

Nyt edessä on taas uutta: ammattiin tähtäävät opinnot oppisopimusopiskelun kautta.

”Tiedän, että näissä opinnoissakin vastaan tulee haasteita ja tiukkoja paikkoja, kun en ole aiemmin juuri kouluja käynyt. Ensin on opeteltava ihan opiskelun perustaitoja ja otettava haltuun kaikki näihin opintoihin liittyvät käytännön järjestelyt”, Katja miettii.  ”Opiskeluissa käytettävä kielikin tuntuu näin alkuun vieraalta ja esimerkiksi sivistyssanojen merkityksiä pitää tarkistella netistä. Mutta en ole kuitenkaan huolissani siitä, etten selviäisi. Aiemmista onnistumisistani saan uskoa siihen, että pystyn tähänkin.”

Minna nyökyttelee vieressä.

”Ja meiltä saat tukea koko ajan. Itsekin olen luonteeltani tekemällä oppija, joten sikälikin pystyn auttamaan.”

Oppisopimusopiskelijan ohjaajana Minna koordinoi Katjan käytännön harjoitteluja ja rakentaa opintoihin sellaisen polun, että käytännössä opittu ja teoriassa opiskeltu kulkevat käsi kädessä. Myös yhteistyö oppilaitokseen ja monet käytännön järjestelyihin liittyvät asiat hoituvat Minnan ohjauksella.

”Lähihoitajan tutkinto on aika vaativa laajoine osa-alueineen ja kokonaisuuksineen. Se sisältää oppisopimusopiskelijallekin paljon kirjallisuuteen perehtymistä ja kirjoitustyötä.  Lisäksi kunkin opintokokonaisuuden jälkeen oppimista arvioidaan näyttökokein”, Minna kuvailee kokonaisuutta.

 

“Aiemmista onnistumisistani saan uskoa siihen, että pystyn tähänkin.”

 

Oppisopimuskoulutus sisältää yhteistyöoppilaitoksen järjestämiä lähiopintopäiviä ja sen lisäksi on paljon työssäoppimista ja itsenäistä opiskelua.

”Uskon ja tiedän, että vaikka varmasti niitä vaikeita paikkoja tulee, Katja kyllä pärjää. Ja me täällä Pessissä tuetaan Katjaa kaikin tavoin, jotta opintojen haltuun ottaminen onnistuu. Olemme tietoisesti päättäneet rauhoittaa alkuvaiheen täällä siihen, että aikaa jää uusien asioiden omaksumiselle ja opiskelemaan oppimiselle”, Minna kertaa.

Myös ohjaaja oppii uutta

Ohjaajan näkökulmasta oppissopimusopiskelijan luotsaaminen tuo mukavaa haastetta ja vaihtelua työn arkeen.

”Olen erittäin opiskelijamyönteinen. Opiskelijoiden ohjaaminen antaa aina jonkun uuden näkökulman työhön itsellekin. Nyt luotsaan ensimmäistä kertaa oppisopimusopiskelijaa ja tuntuu todella kiinnostavalta paneutua pidempään ohjaamiseen ja saada seurata kokonaista opiskelupolkua ihan alusta saakka ammattiin asti”, Minna kertoo.

”Ja se, että opiskelijana on juuri Katja, tekee tästä vielä erityisempää.”

Oppisopimusopiskelun etuina Minna näkee sen, että tällä tavalla opiskellen työelämään tulee vahva ote jo opiskeluvaiheessa.

”Pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että meillä oppisopimusopiskelija saa kokemusta monenlaisesta eri yksiköstä ja tehtävästä. Näin Katjalla on jo valmistuessaan monipuolinen käsitys päihde- ja mielenterveyspuolen työstä niin asunto ensin -periaatteella toimivista yksiköistä kuin päihteettömästäkin asumisesta.”

Haaveena tukea päihdeongelmaisten kuntoutumispolkua

Katja aikoo suuntautua opinnoissaan päihde- ja mielenterveystyöhön ja siksikin paikka Sininauhassa sopii suunnitelmiin erinomaisesti.

”Haluan tulevaisuudessa hyödyntää omaa kokemusmaailmaani. Se, että todellakin tiedän, millaista on elää päihdeongelman syvässä päässä, auttaa varmasti minua työelämässä kohtaamaan niitä ihmisiä, joilla on sama tilanne meneillään.”

Ja isona haaveena on – sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa – päästä rakentamaan malleja siitä, kuinka pitkäänkin jatkuneesta korvaushoidosta voisi suunnitellusti ja tuetusti siirtyä kokonaan kuiville.

”Tällä hetkellä siihen ei juuri tukea saa. Itsekin jouduin käymään sen tien ihan yksin ja itsenäisesti läpi. Ja se on todella, todella haastavaa. Tähän minulla olisi paljon annettavaa”, Katja kertoo.

Asumisyksikkö Pessissä asuu yhä niitä vanhoja tuttuja niiltä ajoilta, kun Katja oli yksikön asukas itsekin.

”Kaikki on ottaneet minut tosi hyvin vastaan, niin asukkaat kuin henkilökunta. Koen, että olen täällä tavallaan myös esimerkki: että jos Katjakin on pystynyt tuohon – jättämään aineet ja aloittamaan opinnot ja työt – niin mikseivät muutkin? Itselleni aikoinaan saman polun läpi käyneiden ihmisten tarinat toivat valtavasti voimaa ja uskoa siihen, että minäkin kyllä pystyn”, Katja kertoo.  “Ja sitä haluan samalla kertoa täälläkin: tämä on mahdollista jokaiselle.”